Anita Hannunen
Anita Hannusen maalaukset näyttävät abstraktiota kohti liukuvilta järvimaisemilta. Vedenpinta, saaret ja taivas ovat pelkistyneet värikentiksi. Teoksiin voi uppoutua kuin maisemaan. Kun niitä katsoo rauhassa, sävyjen vaihtelut ja pinnan muodot paljastavat lukemattomia yksityiskohtia. Katseen vaeltaessa kuvapinnalla mieli pääsee liikkumaan vapaasti ja synnyttää omia vaikutelmiaan.
Kuten usein maisemaan, jokainen katsoja heijastaa maalauksiin omat kokemuksensa ja katsomishetken tunnelmansa. Rantamaisema on Suomessa niin tuttu ja laajasti jaettu kokemus, että jokainen voi löytää siitä omia muistojaan ja tunteitaan. Hannunen kertoo, että ihmiset kokevat monesti tunnistavansa hänen teoksissaan esimerkiksi omia lapsuuden maisemiaan, ja kysyvät, onko hän käynyt jossakin tietyssä paikassa. Useimmiten kyse on kuitenkin siitä, että järvimaisema tuo omat muistot pintaan.
Maalaukset eivät esitä konkreettista luonnon maisemaa vaan ennemmin mielenmaisemia. Ne kuvaavat pikemmin paikkojen herättämiä ajatuksia kuin paikkoja itsessään. Maisemat voivat olla ajatuksiltaan vakavia tai surullisia, koska niihin kerrostuu muistoja, ajatuksia tulevasta, nykyisyydestä ja menneestä. Teokset synnyttävät oman paikkansa, ajattelun tilan, jossa ajat ja paikat kohtaavat ja sekoittuvat. Ajattelu on kaikista rajoitteista vapaata ja voi kulkea joka suuntaan äärettömästi ja samanaikaisesti.
Hannunen kuvailee työskentelynsä olevan pikemminkin kaivamista kuin maalaamista. Hän laveeraa maalikerroksia toistensa päälle saadakseen väripintaan syvyyttä ja alkaa sitten availla kerroksia poistamalla väriä liuottimeen kastetulla rievulla. Tummat sävyt aina mustaan asti syntyvät paksuista maalikerroksista ja vaaleat taas kerrosten liuottamisesta ohueksi niin, että valkoinen pohjustus kuultaa läpi. Niin teokseen syntyvät taivaat ja vedet, ilmava ja rauhallinen tunnelma.
Pintastruktuurin muokkaamisessa ovat riepujen ja liuotinten lisäksi käytössä joskus myös kovat otteet, kuten värin raapiminen metalliraastimella. Pinnoilla ja struktuurilla voi leikkiä yllättävästi niin, että rosoiselta näyttävät pinnat ovat todellisuudessa aivan sileitä tai päinvastoin. Raa’asta käsittelystä huolimatta tavoitteena ovat lopulta seesteiset teokset. Hannunen kertoo pyrkivänsä teoksissaan luonteensa mukaisesti tasapainoon, rauhalliseen ja harmoniseen tunnelmaan. Teksti: Silja-Maaria Aronpuro
