Heikki Länkinen
Oululainen Heikki Länkinen (s. 1976) maalaa vesiliukoisilla tekniikoilla mahdollisimman vapaaseen ja ekspressiiviseen ilmaisuun pyrkien. Luovuuden on tarkoitus virrata mahdollisimman vapaasti sekä ideointi- että toteutusvaiheessa. Länkinen maalaa myös sekatekniikkateoksia sekä yhdistää kollaasinomaisuutta maalauksiinsa, joissa yhdistyvät maalaaminen ja liimatut esineet, erilaiset maalauspaperin pintaan liimatut materiaalit kuten metalli, muovi ja pahvi sekä pienemmät valmiit vanhat teokset, jotka saavat osana suurempaa kollaasia uuden elämän.
Teoksissa esiintyy paljon eläimiä, erityisesti sikoja. Eläimet ovat usein ihmisen kaltaisia, eräänlaisia alter egoja, joiden kautta Länkinen peilaa omia kokemuksiaan ja tunteitaan ihmisenä olemisesta ja ympäristöstä, myös jokapäiväisistä ilmiöistä. Kuitenkin maalauksien tapahtumat ovat usein universaaleja, kaikkia koskettavia ja kulttuureista riippumattomia.
Heikki Länkinen on nimenomaan erilaisten tunnetilojen kuvaaja. Hän onkin ekspressiivinen maalari. Näyttelyn maalauksissa väri on suuressa roolissa. Taiteilijan tarkoituksena on ilmaista sen hetkinen vallitseva tunne väreinä, muotoina ja tekstuurina pinnalle. Länkisen työskentely on intensiivistä, heittäytyvää sekä nopeaa. Sattumalla ja alitajunnalla on suuri rooli teoksissa. Välittömyys ja aitous on taiteilijan työskentelyssä olennaista. Länkinen tavoittelee vahvaa valon tuntua teoksiinsa. Teoksien kuvitteellinen valo luo osaltaan myös tunnelmaa.
Maalaamisen vauhdikkuus sekä vesiliukoisten värien sattumanvarainen leviäminen ja sekoittuminen toisiinsa runsaan vedenkäytön seurauksena ovat apuvälineitä Länkisen maalausprosessissa. Näin hänen teoksissaan alitajunta saa suuren roolin, kun odottamatonta tapahtuu, ja valinnat johtavat yllättäviin suuntiin. Teoksen lukeminen työn edetessä sekä spontaanius ovat Heikki Länkisen työskentelyssä keskiössä.
Huumori on erittäin olennainen osa Länkisen teosten maailmaa. Huumori on usein myös hyvin mustaa. Itseironiaa on myös huumorin muodossa teoksissa mausteena. Huumori on leikkisää; poluläärikulttuurin kuten elokuvien nimet sekä rock- ja hevibändien bändien nimien ja levyjen kappaleiden nimet vääntyvät uuteen muotoon, joka ilmenee visuaalisena ratkaisuna maalauksessa siten, että huumori kukkii teosten nimeämisen, jonka pohjana siis usein populäärikulttuurin sanastoa ja nimistöä, maalattu teos näkyvänä tuotteena ja nimeämisensä kautta yhdessä muodostavat katsojalle ne vihjeet, jotka yhdistämällä teosten kokija pääsee Länkisen teokseensa luoman huumorin lähteelle.
